Turvallisuudelle turpiin.

 

 

Joulu lähestyy pikavauhtia. Pikkujoulukausi on jo takana, mutta tuntuu siltä, että poliittisen eliitin pikkujoulut jatkuvat edelleen. Puheet ja parranpärinä ovat sillä tasolla, että joko puuropuheet tai vaalit ovat lähellä. Ehkäpä molemmat. 

Eduskuntavaalikamppailusta tulee Suomen EU puheenjohtajakaudesta johtuen lyhyt mutta kiivas. Hallituspuolueiden johtajat ovat keskittyneet EU edustuksiin eikä vaalitaisto ole vielä päässyt alkuun. Kokoomuksen ei ole kannattanut vielä senkään aloittaa taisteluaan, sehän olisi vaikuttanut varsinaiselta varjonyrkkeilyltä. Kansalaisten kuunteleminen ”Korva-kampanjan” myötä saattaa vielä osoittautua kovastikin hyödylliseksi. Yleinen mielipide ei onneksi piile lehtien yleisöosastoissa. Parempaan lopputulokseen pääsee, kun haastattelee ihmisiä kaduilla ja kahviloissa. 

Kaduilla liikkumisen pitäisi pikkujouluaikaankin kuulua ihmisen perusturvallisuuteen. On kuvottavaa ajatellakaan, mitä senkin miesjoukon mielessä pyöri, joka hyökkäsi viattoman pikkujoulusta palaavan naisen kimppuun Oulussa keskellä kaupunkia raiskaten tajuttomaksi lyödyn uhrinsa. Varsinaisia sankareita. Millaisissa kodeissa ja kulttuureissa tällaisia ihmisiä kasvaa? Jos näiden mieheksi itseään kutsuvan olioiden aivot ovat valahtaneet haaroihin, pitäisi yhteiskunnan puuttua tuohon aivovammaisuuteen kovalla kädellä. Tällaiset persoonat eivät kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan. 

Turvallisuus ei voi olla kiinni valvontakameroiden sijoittamisesta vaan asenteesta. Meillä pitää olla huolta ja kunnioitusta lähimmäistä kohtaan niin paljon, että Oulun yön iljettävyyksiä ei pääse tapahtumaan. On korkea aika aloittaa turvallisuusasioiden pohtiminen. Onko yhteiskunnan tuleva kuva siinä, ettei enää löydy kunnioitusta naiselle, lähimmäiselle, toisen terveydelle tai vaikkapa omaisuudelle? Haasteet on heitettävä jo perusperheen piiriin.  

Kasvatus alkaa kotoa. Yhteiskunta kouluineen vain viilaa sitä. Suomalainen elintapa on hyvin otollinen kunnon kasvatustoiminnalle. Alkaa vain olla viimeisiä aikoja tarttua siihen. 

Suomalaiselle ei viranomainen saa olla se ainoa omainen. Perhearvot on saatava kunniaan. Tällä menolla annetaan turvallisuudelle turpiin. 

Kaikesta huolimatta toivotan Rauhallista Joulua.

Osaavat askeleet.

 

 

Itsenäisyyspäivä on aina yksi vuoden hienoimmista päivistä. Minulla oli suuri kunnia olla juhlistamassa tätä olemassaolomme vuosipäivää itse päivänsankareiden seurassa. Ystäväni Eija ja Veikko Lesonen olivat pyytäneet minut juontamaan sotaveteraaneille järjestämäänsä juhlalounasta Oulun Uudelle Seurahuoneelle. 220 hengen kolme ja puolituntinen lounas oli arvokas tilaisuus, jonka ilmapiirissä väreili isänmaalisuuden kirkas aatteellisuus. Tilaisuuteen osallistuminen oli minulle enemmän suuri kunnia kuin pelkkä ilo. 

Katsellessani veteraanien rinnuksissa riippuvia kunniamerkkirivistöjä, pystyin hyvin kuvittelemaan, kuinka erilainen metallin sointi niissä on verrattuna nykypäivän ansiomerkkeihin. Veteraanien mitaleissa kilisee rohkeus, armottomuus, nälkä, veri ja suru – kaikkensa antaminen isänmaan puolesta. On turhaa verrata nykyisiä ansiomerkkejä sota-aikaiseen kalustoon. Nykyisten helinään vaikuttavat enemmän suhteet kuin pelkät teot. 

Jo ennen itsenäisyyspäivää Suomi sai hienon uutisen. Pankinjohtaja Sauli Niinistö kertoi palaavansa takaisin suomalaiseen politiikkaan. Suomi tarvitsee Sauli Niinistöä. Pienenä maana meillä ei ole varaa heittää niinkin osaavan ja kokeneen poliitikon kuin Niinistön kykyjä pelkkään pankki-investointitoimintaan. On surullista, että Niinistön ilmoitus paluustaan otettiin naapureiden puolella vastaan perisuomalaisella kateudella. Niinistö nähtiin vain kilpailijana – ei osallistujana, josta on isänmaallemme vielä paljon hyötyä. En voi ymmärtää, mihin Sauli Niinistön johtama Suomen talouden pelastusoperaatio on unohtunut. Se vaan on niin, että Niinistö johti Suomen takaisin kasvavaan vaurauteen lamavuosien koettelemusten jälkeen.  

Sauli Niinistön kansainväliselle suhdeverkostolle on taatusti käyttöä. Lehdistö on viime aikoina arvostellut valtiojohtoa puutteellisesta kyvystä hoitaa suhteita esimerkiksi USA:n suuntaan. Niinistöllä on kaikki portit avoinna läntisen maailman johtoon niin Euroopassa kuin USA:ssakin. Miksi niitä ei käytettäisi? Globaalin politiikan teossa ei kannata juuttua SM-tasolle. 

Niinistön paluu antaa intoa ja uskoa kaikille kokoomuslaisille eduskuntavaaliehdokkaille. Olen varma, että Kokoomuksen suosioluvut lähtevät nousuun muuallakin kuin Niinistön ehdokkuusalueella Uudellamaalla. Kokoomuksella on nyt varteenotettava ja uskottava kärki myös tulevia hallitusneuvotteluja silmälläpitäen. Kataisen ja Niinistön välillä ei ole tangofinaalia. Kumpikin tietää roolinsa ja osaa askeleensa.