Huomisen haasteet.

 

 

Oulun Isänmaallinen Seura ry järjesti viime perjantaina (19.1.) korkeatasoisen seminaarin oululaiselle elinkeinoelämälle. Keskustelujen alustajiksi oli saatu Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen, Hermitage & Co Oy:n toimitusjohtaja Peter Fagernäs ja eläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Matti Vuoria.  

Kaupunginjohtaja Pennasen näkemys tulevaisuudesta perustui Oulun yhä kasvavaan verkottumiseen maailmalla. Hänen mielestään palvelujen kehittyminen muodostuu tärkeäksi osaksi Oulun menestyksen tiellä. Liiketoimintaympäristö, markkinointi ja kansainvälistyminen ovat painopistealueita, joita Oulun täytyy petrata. Pennasen viesti oli selvä: Jollei elinkeinoelämä menesty ei myöskään kaupunki voi hyvin.  

Pankkiirina, suursijoittajana ja Fortumin hallituksen puheenjohtajana tunnetuksi tullut Peter Fagernäs maalaili puolestaan sähkö- ja energiamarkkinoiden tulevaisuutta. Taustatieto ja asiantuntemus paistoivat Fagernäsin alustuksessa. Kannanotto sähkön hinnan määrittelystä ja sen tulevaisuudesta olivat tosi mielenkiintoista kuultavaa. Jos ja kun asiat etenevät, olemme menossa kohti toimivaa eurooppalaista sähkömarkkinaa. Tässä asetelmassa ei ainakaan Suomi tule voittamaan. Järkevämpää olisi pitää edelleen pohjoismaista energiapoolia, jossa hallittavuus on selkeästi helpompaa. Tuotantokapasiteetin lisäämiselle alkaa olla polttava tarve, myös muualla kuin meillä Suomessa. 

KTM:n kansliapäällikkönä, Fortumin hallituksen puheenjohtajana ja nyt Varman toimitusjohtajana työskennellyt Matti Vuoria puolestaan kuuluu huomionarvoisiin suomalaisiin elinkeinoelämän visionäreihin. Huolestuttavaa Vuorian mielestä on se, että maassamme vältellään käsittelemästä vaikeita asioita. Muutoskykyyn keskittyminen ja siihen opetteleminen on meille ainoa tapa kehittyä globaalissa markkinassa. Päätöksenteon kohteet ja rajat muuttuvat koko ajan yksinkertaisesti siksi, että maailmantalouden kasvu keskittyy kehittyville markkinoille. Suomi harmaantuu koulutetumpana ja terveempänä kuin koskaan. Vuoteen 2017 mennessä työmarkkinoilta poistuu noin miljoona työntekijää ja tilalle kasvaa noin 600 000 uutta eli vajetta jää kiistämättömästi. Vuoria näkee suurena vaarana sen, että ellei julkinen sektori opi palkitsemaan hyvistä suorituksista niin yksityinen sektori tyhjentää sen ammatti-ihmisistä. 

Kovia sanoja ja loistavaa oppia niille, jotka olivat paikalla. Onneksi olin.

Pohjoista yhteistyötä.

 

 

Valtakunnassa näyttää kaikki olevan hyvin. Ainakin päätellen siitä, että nykyiset hallituspuolueet ottelevat sanansäilällä toistensa rehellisyydestä. Demarien ”pelko” Keskustan kosiomatkasta Kokoomuksen suuntaan näyttää lähinnä vaalikampanjalta. Moisella pelottelulla saa herkästi julkisuutta. Sympatiasta en olisi niinkään varma. 

Nykyinen hallitus on harrastanut kokoomuslaista politiikkaa. Onhan se hienoa, että puolueemme poliittiset suuntaviivat kelpaavat. Siitä vain eteenpäin samaa höyryä, onpa hallitusvastuussa vaalien jälkeen mikä koalitio tahansa. 

Porvarillinen yhteistyö toimi presidentinvaaleissa hyvin. Näin Keskustan sydänalueella asuvana voin vain nostaa naapureille hattua suoraselkäisestä toiminnasta porvarillisen yhteistyön hyväksi. Jos Pohjois-Pohjanmaa olisi valinnut yksin presidentin, olisi valinta kohdistunut Sauli Niinistöön. 

Tästä on hyvä jatkaa. Kaikki on kuitenkin kiinni äänestäjästä. Kansan ääntä on kuunneltava. Jos ja kun Suomi säilyttää oikeistolaiset kasvonsa on porvarillisella yhteistyöllä oltava oma mahdollisuutensa. Kaikki on kuitenkin kiinni vaalituloksen lisäksi myös hallitusohjelmasta. Olen kaupunginvaltuustotasolla oppinut sen, että paras yhteistyötulos syntyy neuvottelemalla. Mitään vaihtoehtoja ei tule sulkea etukäteen ulos. Niinhän se on yritysmaailmassakin. Jos joku tekee tarjouksen, kannattaa se yleensä katsoa. Sisällöstä riippuu voiko tarjouksen hyväksyä vai ei. Pohjois-Pohjanmaalta kannattaisi tehdä hyvä yhteistyötarjous valittavalle eduskunnalle. Siihen meillä olisi aihetta. Onhan meillä yhteinen intressi. 

Rohkeus ja ennakkoluulottomuus saattaisi poikia paljon hyvää.

Asennemuutoksen korkea aika.

 

 

Kalevan päätoimittaja Risto Uimonen kirjoitti viime vuoden päätteeksi ansiokkaan kolumnin turvallisuushysteriasta. Aihe on ajankohtainen koko Pohjois-Suomen liikenneoloja ajatellen. Myös niille vastakohtaisille olosuhteille, joiden turvallisuutta ja tärkeyttä ei tunnu monikaan ajattelevan. Maakuljetuksia ja liikennettä pidetään itsestäänselvyytenä. 

On varsin selvää, että Uimosen esimerkkinä pitämän lentoliikenteen suurin käyttäjäkunta on elinkeinoelämä. Aktiivinen joukkokunta, joka hakee meille uusia tilauksia, tekemättömiä töitä, perustettavia ja säilytettäviä työpaikkoja tai puolustaa meidän etuamme maailmanlaajuisessa markkinataloudessa. Pääsääntöisesti he ovat ammattimatkustajia, jotka ymmärtävät hyvin omankin turvallisuutensa.  

Päätoimittaja Uimosen esiin ottama turvallisuushysteria alkaa todella muistuttaa turvallisuusterrorismia, jolla on vaaralliset jäljet. Mitä tapahtuu siinä vaiheessa, kun nämä meille tärkeät osaajat kokevat työnsä hoitamisen ylivoimaisen vaikeaksi? Tuntevat itsensä pompottelun kohteeksi ja kyllästyvät riisuuntumaan ja pukeutumaan. Ennen myynti-insinöörille riitti, että hän pukeutui hyvin, nykyään on tärkeämpää pukeutua nopeasti. Kyllästymispisteen savutettuaan ammattimatkustaja haluaa lähemmäs asiakastaan eli tie vie pois pohjoisesta. Tästä taas seuraa, että muuttoilmiö kasvaa silmissä ja menetettyjen työpaikkojen määrä lisääntyy potensseissa. Vain osaava yrityselämä ja kansainvälinen kaupankäynti pystyvät turvaaman alueemme tulevaisuuden – työpaikat ja hyvinvoinnin. Uimosen mainitsemilla askartelusaksilla on suuri symbolinen merkitys. Niillä voi leikata melkoisen aukon Pohjois-Suomen menestykseen.  

Liikenneväylien hyvä kunto on meille elämisen ehto. Aivan kirjaimellisesti. Keskusliikkeiden keskusvarastot sijaitsevat poikkeuksetta Etelä-Suomessa, josta logistiikka hoitaa jakelun alueemme liikkeisiin. Liikenneväylästöt ovat päivä päivältä suuremmassa rasituksessa. Tavaraliikenne on välttämättömyys. Se on suorastaan meidän jokapäiväinen leipämme. Ilman sitä ei ole maitoa, lihaa, makkaroita, vihanneksia, hedelmiä tai varaosia. Ilman tavaraliikennettä meillä ei ole mitään. 

Olen usein miettinyt, kuinka maantieverkosto on yleensäkin Suomeen saatu aikaiseksi. Suomi on aina ollut köyhä maa ja menneinä aikoina se on ollut vielä paljon köyhempi kuin nykyään. Mutta silti köyhimpinä aikoina on rakennettu maanteiden lisäksi myös rautatiet. Nykypäivän vauraassa Suomessa liikenneverkolle ei ole vara tehdä muuta kuin pakolliset peruskorjaukset. Turvallisuushysteria rajoittuu maanteillä nopeusrajoituksiin. Liikenneväylästön kehitystä on jaksettu jarruttaa vuosikymmenet. Valitettavasti rajat ovat lähellä. Paine kehitykseen kasvaa eikä lisää tieliikenne- tai tasoristeysonnettomuuksia kaipaa kukaan. 

Mutta meno jatkuu. Istuvan liikenneministerin mukaan Suomi loppuu Jyväskylään. Loppu ja Lappi ovat eksotiikkaa. Ministerin sattumanvarainen vierailu kotikunnassaan Limingassa liittyneekin enemmän elämysmatkailuun.    

”Hyppäämme junaan”, päättää päätoimittaja Uimonen kolumninsa. Hypättäisiin varmasti, jos matka-aika vaikkapa Helsinkiin olisi siedettävä. Kaksoisraide Oulun ja Seinäjoen välille on saatava pikaisesti ja ylikäytävät rakennettava turvallisiksi. Matkamies ottaa junan mieluusti lentokoneen vaihtoehtona, jos matka-aika saadaan Oulun ja Helsingin välille puristettua noin neljään ja puoleen tuntiin. Pendolinolla se on mahdollista. Kaksoisraiteen avulla myös lisää tavaraliikennettä siirtyisi junien kuljetettavaksi. Hyöty olisi huomattava ja Suomi tasa-arvoisempi. Pohjois-Suomen vetovoima lisääntyisi ja työpaikkojen turvaaminen helpottuisi. Asennemuutoksilla on kiire.