Äänestäjällä kortit

 

 

Vaalikuume paranee. Ehdokkaiden tv-mainonta on alkanut lisääntyä ja lehdistö tekee tutkimuksia ja gallupeja aiheesta kuin aiheesta. Puoluejohtajien kanssa keskustellessa huomaa, että lehdistöllä tuntuu olevan oma priorisointinsa. Iltapäivälehdet korostavat pääministerivaaleja. Ja siitähän ei ole kysymys. Tai sitten on. 

Keskustan pääministeri on Matti Vanhanen, mikäli puolue saa vaaleissa suurimman potin. Tämä on lähes varmaa. Demareiden tilanne taitaa olla auki, sillä Erkki Tuomiojan suursaalis Helsingissä asettaisi Eero Heinäluoman vaikeaan välikäteen. Kokoomuksessa halutaan käydä vaalit ensin ja keskustella henkilöistä sen jälkeen. Kun Jyrki Katainen huudettiin Joensuun puoluekokouksessa kesällä pääministeriehdokkaaksi, ei Sauli Niinistö ollut vielä edes ilmoittanut ehdokkuudestaan eduskuntavaaleissa. Kokoomuksessa on aina kunnioitettu vaalitulosta ja niin tehdään nytkin. Jos niin käy, että Kokoomuksella on mahdollisuuksia pääministerin paikkaan, niin henkilöstä päätetään vasta siinä tilanteessa. 

Pääministerikysymykseen liittyy tietysti hallituskoalitio. Keskusta-demareiden ”punamulta” näyttää tutkimuksissa olevan vahvoilla, mutta yllättävän suuri kannatus on myös ns. sateenkaarihallituspohjalla. Tässä asiassa mennään varmasti siten, että vaalien tulosta kunnioitetaan. Olipa kansalaisten arvio tällä hetkellä mikä tahansa. Pelikortit ovat äänestäjien käsissä. 

Keskustelut ja tutkimukset niin pääministerin henkilöstä kuin hallituspohjastakin ovat mitä mainiointa viihdettä, jolla toivottavasti saadaan nostettua kansalaisten äänestysintoa. Muuta merkitystä niillä ei tässä vaiheessa ole. 

Ratkaisut tehdään vaalien jälkeen ja riippuvuus syntyy hallitusohjelman myötä. Myös henkilöille.

Korttipeliä

 

 

Kuten jo eilen tuli todettua, ovat viime viikot kuluneet maakuntaa kiertäessä. Vastaanotto on ollut hyvin positiivinen ja täytyy sanoa, että ajat ovat muuttuneet. Vielä 1990-luvulla saatettiin kokoomuslaisen ehdokkaan vaaliauto ”savustaa” paikkakunnan torin reunasta ilmoituksella: ”tämä on XXX:n äänestysaluetta, jatkakaahan matkaa”. Tällaista ei enää onneksi ole, vaan ihmiset ovat uteliaita tietämään, mitä Kokoomus voisi heille tarjota. 

Toki kaikki kyräily ei ole poistunut. Oulaisissa kanssamme kuumaa mehua maistellut rouva oli varttitunnin ”praataamisen” jälkeen kovin huolestunut. Naapurit olivat kuulemma pitäneet silmällä ja hän veikkasi joutuvansa kuulusteluun, miksi hän niin kauan kokoomuslaisten kanssa seurustelee. Aikooko peräti äänestää?  

Kokoomusehdokkaan äänestäminen vaatii joskus jopa siviilirohkeutta. Presidentinvaalit ja Sauli Niinistö alensivat kynnystä, mutta vanhat asenteet vaivaavat vielä. Olen niin maakunnassa kuin kaupungeissakin yrittänyt valaista niitä ihmisiä, joiden huolenaiheet ovat liittyneet arkipäivän asioihin, että Kokoomus on ainoa tie muutokseen. Niin kuin onkin. Kaikki tiedostavat sen, että jos ”punamulta” jatkaa hallituksessa, mikään ei muutu. Vain ja ainoastaan Kokoomuksella on voimaa saada aikaan muutosta, mutta se vaatii hallituspuolueen asemaa. Hallituspuolueeksi tulemiseen tarvitaan vähintään kakkostila näissä vaaleissa.  

Näin vaalien alla on mukava, että ”etelän varikset” pyrähtävät täällä pohjoisessa. Eilen oli vuorossa Ben Zyskowicz. Benin loistelias ura kansanedustajana on alkanut vuonna 1981 ja jatkuu edelleen. Mainiona kauppamiehenä tunnettu Ben on aina osannut myydä itseään äänestäjille. Enpä juuri voinut pidätellä hymyäni, kun mies jakoi Kahvila Korvassa omia korttejaan teemalla: ”sullahan on kavereita Helsingissä, voisitko lähettää hänelle tämän kortin”. ”Zysse” on loistava persoona, jonka takaa löytyy piinkova pelimies. Uskokaa pois.

Paremmille asteille

 

 

Viime viikko oli tosi mielenkiintoinen. Kahvilassamme Stockmannin 4. kerroksessa on käynyt ihmisiä tasaiseen tahtiin. Keskustelut ovat olleet haastavia ja palaute kannustavaa. Oman kahvilan avaaminen mietitytti ensi alkuun, mutta ehkäpä säistä johtuen sisätila on osoittautunut onnistuneeksi. On puhuttu työpaikoista, yrittämisestä, terveydenhuollosta ja vanhustenhoidosta. On sivuttu verotusta ja liikenneväyliä, siunailtu rappion merkkejä. On ollut lämmintä ja mukavaa. 

Sauli Niinistö vieraili tiistaina. Presidentinvaaleista tarttunut Sauli-buumi näytti olevan edelleen voimissaan. Tuulisella paukkupakkasella Rotuaarilla esiintynyt Niinistö ei turhia valitellut. Olihan parisataapäinen kuulijakuntakin samoissa olosuhteissa. Sen verran ”etelän mies” oli kuitenkin ehtinyt jäähtyä, että Kärppä-pelissä ensi erän alkuminuutit menivät ulsteri niskassa.  

Niinistöstä sai vaikutuksen, että hän on tulossa takaisin suomalaiseen politiikkaan vauhdilla ja innolla. Kun isänmaa kutsuu poikaansa, on siihen syytä vastata. Voisin veikata, että vaalien jälkeen Niinistö ei tule kieltäytymään vaikeimmistakaan haasteista. Ei sovi miehen asenteeseen. 

Torstaina olimme Suvi Lindenin kanssa Haukiputaan Kokoomuksen vaalitentissä. Suurkiitos haukiputaalaisille. Oli tosi mukava parituntinen ystävällisten ihmisten kanssa lämminhenkisessä perhekahvilassa. Jos liikutte Haukiputaalla käykääpä kahvilla Revontie 3:ssa.  

Perjantaina tapasimme nyt paikastaan luopuvan kansanedustajan Esko Kurvisen kanssa yrittäjiä ja puoluejohtaja Jyrki Kataisen myötä juhlayleisöä Onnelassa. Innokkaana metsästäjänä tunnettu Katainen on onneksi hankkinut hyvän fyysisen pohjakunnon vaeltelemalla riistan perässä, sillä Suomen kiertäminen Jyrkin tyylillä vie heikommalta mieheltä voimat. Katainen piti kannustavan ja innostavan puheen, hymyili ja hurmasi paikalla olleet naiset. Tällä asenteella Kokoomus on nousukiidossa. 

Rotuaari näytti lauantaina tapansa. Viimainen tuuli teki vaalikarkeloiden avajaisista hyytävän tapahtuman. Vaalit voisi siirtää kesäkauteen. Olisi kaikilla mukavampaa ja äänestysprosenttikin paremmilla asteilla.  

Kieltäytyjän kohtalo

 

 

 

Huomasin aamulla sanomalehti Kalevassa nimeni ”kissan korkuisilla” kirjaimilla. Olin päässyt otsikkoon sillä, etten liittynyt Vasemmistoliiton ehdokkaan Risto Kalliorinteen masinoimaan ”ykköshaastajat” konklaaviin. Koko juttu on sinällään koominen, sillä kieltäydyin mukaantulosta jo pari kuukautta sitten, kun tuo nelikko aloitti asian suunnittelun. Nimeni pyörittely ”ykköshaastajien” ympärillä on ollut tarkoitushakuista. Muuten en voi ymmärtää sitä, että tiistain 6.2.2007 Forum24 lehdessä minut oli mainittu ”haastajien” vaalipaneelin osanottajana. 

En halunnut leimautua ”ykköshaastajaksi” monestakaan syystä. Ensinnäkin eduskuntavaaliehdokkaiden luokittelu eri kasteihin on epäreilua. ”Ykköshaastajat” ovat nyt luokitelleet ehdokkaat kolmeen sarjatasoon. Urheilutermejä käyttäen kansanedustajat ovat mestaruussarjaa, ”ykköshaastajat” suomisarjaa ja muut maakuntasarjaa.  

En voi hyväksyä tällaista ajattelutapaa.  

Jokaista ehdokasta on kunnioitettava tasa-arvoisena. Ainakin Kokoomuksen Oulun vaalipiirin ehdokkaat ovat menossa vaaleihin yhteisrintamana keräämään puolueelleen mahdollisimman hyvää vaalitulosta. Pohjois-Pohjanmaan Kokoomuspiirin puheenjohtajana en voi luokitella ehdokkaitamme parempiin ja huonompiin. Olen ylpeä hyvästä ehdokasjoukostamme ja kunnioitan heitä suuresti jo siitäkin syystä, että he uhraavat suunnattomasti aikaansa ja rahojaan yhteisen asian eteen. Jokainen heistä tietää, että vain kolme tai neljä heistä saa valtakirjan Arkadianmäelle. Olen piirin toiminnanjohtajan Nina Paloheimon Kalevan lausunnon kanssa täsmälleen samaa mieltä: ”Meillä on 18 tähtiehdokasta”. 

Toisaalta en ymmärtänyt sitäkään miksi minun olisi pitänyt leimautua johonkin muuhun joukkokuntaan. Olen Kokoomuksen ehdokkaana näissä vaaleissa ja yritän tehdä parhaani kerätäkseni mahdollisimman hyvää menestystä juuri Kokoomukselle. En neljän muun puolueen ehdokkaille. Hyvät ystäväni Risto, Tuija, Mirja ja Satu: tämä ei ole henkilökohtaista. Tämä on asiapohjaista. 

Oli mielenkiintoista, että minua painostettiin vielä pari viikkoa sitten mukaan argumentilla, että tällä kuviolla olisi saatavilla hyvin julkisuutta. Valitettavasti minulla on elämässäni muitakin arvoja kuin vain julkisuudenkipeys. No, oikeassa olitte. Julkisuutta tuli. Asiaa ei niinkään. 

Ja vielä hyväksi lopuksi. Luulin antaneeni kieltävän vastaukseni ”ykköshaastajien” kosintaan tarpeeksi ajoissa. Heillä oli reilusti mahdollisuuksia pyytää mukaan jotain muuta kokoomuslaista ehdokasta. Miten he ovat menetelleet ja millaisia vastauksia saaneet, siitä minulla ei ole tietoa.

Poristaan reilusti

 

 

Maakuntamatkailu vie lähes kaiken kampanjointiajan juuri nyt. Isänmaan värinen kampanjakärrymme osallistuu ansiokkaasti ajan merkkeihin. Joku sanoi osuvasti Vaalan keskustassa, että ”näyttää taas olevan teipattujen matkailuautojen aika”.   

Aloitimme kiertueen perjantaina Utajärveltä ja jatkoimme Vaalaan. Vaalassa meillä oli erittäin hyvä vastaanotto. Kuuntelimme nipistelevässä pakkassäässä kymmeniä iloisia ja mukavia, mutta huolestuneita vaalalaisia. Pääsääntöinen murhe on työllisyys ja nuorten koulutus. Läänimme kuntien työllisyystilanne on huono ja tulevan hallituksen on vihdoinkin keinolla millä hyvänsä keskityttävä ratkaisemaan pohjoisen Suomen työllisyyskysymyksiä. Nykyisen tiedonsiirron ja –välityksen aikana uusien työpaikkojen perustaminen tai jo olemassa olevien siirtäminen alueellemme ei voi olla ylivoimaista. Sama koskee koulutuskysymyksiä. Ammatillisia koulutuspaikkoja voidaan varmasti kasvattaa, jos tahtoa ja suunnittelukykyä riittää. Kuntien asukaspako on saatava pysähtymään. 

Pakkanen ei paljon hellittänyt seuraavana aamuna, kun Reisjärven kautta kurvasimme Sieviin. Nyt edessä oli jälleen aktiivinen ja eloisa kunta. Työllisyys on Sievissä hyvällä mallilla, kun teknologiateollisuus on pystynyt pitämään paikkakunnalla pintansa. Oma kunniansa kuuluu neuvottelutaitoiselle kunnanjohtajalle Matti Johanssonille. Matti on hoitanut Sievin työpaikkakysymykset sellaisella teholla, josta moni kunnan tai kaupunginjohtaja voisi ottaa oppia. Sievissä tapasimme myös vasemmistoliiton puheenjohtajan Martti Korhosen, jolla oli oma tilaisuutensa kunnantalolla. Nuoruudenaikainen ystäväni Mara tuntui olevan hyvässä vedossa. Toivotimme toisillemme hyvää menestystä – jos ei muuten niin ainakin henkilökohtaisella tasolla. Korhosen politiikkaan en ota tässä kantaa, mutta ihmisenä Mara on yksi upeimmista. 

Alavieskan kautta Ylivieskaan, missä Kärkkäisen kauppakeskus jaksaa yllättää joka kerta. Parkkipaikat pursusivat autoja ja asiakkaita oli liikkeellä joka ilmansuunnasta. Ylivieska on markkinavoimien myötä saanut uutta ilmaa siipiensä alle. Kaupungista voisi kasvaa menestyvä liike- ja liikennekeskus, kunhan juuri nyt osattaisiin paikkakunnalle antaa sopivaa myötätukea myös valtiovallan taholta. 

Kestilän ja Ylivieskan jälkeen tällä viikolla edessä ovat ainakin Vihanti, Pyhäjoki ja Oulainen. Vaikka kampanja-automme pyrkiikin kulkemaan ennakkosuunnitelmien mukaan, pysähdymme juttelemaan ihmisten kanssa myös matkan varrella. Joten älä ylläty, jos satut tapaamaan meidät mehutarjoilun kanssa ennalta odottamattomassa paikassa. Tule vaan reilusti ”porisemaan”.