Totuus peilistä

 

 

Sunnuntai-iltapäivällä ei olisi voinut edes unelmissaan kuvitella illan vaalitulosta. Keskusta puhui aikoinaan veret pysäyttävästä vaalivoitosta, mutta Kokoomuksen nyt saavutettu rynnistys lyö kaikki laudalta. 10 lisäpaikkaa uuteen eduskuntaan on käsittämättömän upea juttu. 

Sauli Niinistön Suomen ennätys eli yli 60.000 ääntä on sekin jotain käsittämätöntä. Niinistön käydessä Oulussa kerroin hänelle erään lehden spekulaatiosta, jonka mukaan Sauli pääsisi lähelle 60.000 ääntä, oli hänen vastauksensa selkeä: ”Älä nyt hulluja puhu”. Ennakkosuosikin asemastaan huolimatta Niinistö lähti vaaleihin nöyränä. Ainoalla oikealla asenteella. 

Oulun vaalipiirissä tapahtui niin kuin olin ennustanutkin eli kolme kokoomuslaista lunasti paikkansa eduskunnassa. Nimet eivät ehkä osuneet aivan veikkausten mukaan, mutta harvoin niin käykään ja se on tämän urheilulajin suola. Haluan tässä vilpittömästi onnitella niin Suvia, Tuulikkia kuin Lylyäkin neljän vuoden työsopimuksesta. Teitte kaikki hienon kampanjan, josta saatu äänimäärä on täydellinen todiste. 

Omia kannattajiani haluan kiittää laadukkaasta valinnasta ja ratkaisevasta työstä sen eteen, että läänistä saatiin kolme kansanedustajaa kahden sijasta. Taustaryhmäni teki hyvän ja ansiokkaan kampanjan aikaa, vaivoja ja kuluja säästämättä. Suurkiitokseni heille ja samalla pahoitteluni. Ymmärrän pettymyksenne, sillä te uskoitte läpimenoon kuin vuoreen. Reilun vuorokauden mittainen mietintä ja analysointi ovat tuoneet eteeni vain yhden tosiasian. Tuote ei ollut tarpeeksi hyvä eikä siis käynyt kaupaksi. Kampanjaa eikä sen tekijöitä kannata osoitella, rienaamisesta puhumattakaan. Ei ainakaan silloin, jos palkanmaksajana on puolue. 

Ensi vaaleissa tavataan – äänestäjinä.

Torilla tavataan

 

 

Nyt ollaan todellisella loppusuoralla. Vaalipäivän läheisyys näkyy jo kansalaistenkin puolella. Jos tähän saakka on menty hiljaa kiihdyttäen, niin nyt vauhti on ”tapissa”. Ehdokkaat säntäävät paikasta toiseen imuroimassa viimeisiäkin ääniä ja jo äänestäneet nautiskelevat tilanteesta silminnähden. 

Haukiputaalla keskiviikkona opin arvostamaan kiertävän torikauppiaan elämää. Vaalimakkaroita lämmitellessä vieressä vaatekojua pitänyt rouva purki myymälänsä ja valmistautui siirtymään seuraavaan markkinakuntaan. Tavaraa oli ensinnäkin niin paljon, että meikäläinen ei olisi ikinä saanut niitä mahtumaan käytettävissä olevaan pakettiautoon. Rouva purki itse yksinään koko telttarakennelmansa ja sai vielä senkin mahtumaan autonsa kyytiin. Ja mikä parasta, hän oli sen aamulla kasannut paikoilleen. Yksin. 

Jos haluatte nähdä yrittäjän arkea, kannattaa käydä vaikkapa katsomassa, kuinka markkinapaikka pannaan pystyyn ja kauppaa tehdään. Väitänpä, että Haukiputaalla ollut hämäläisrouva ottaa elantonsa tavalla, johon ei monesta ole. Ei ole eikä viitsi. Tarjosimme rouvalle makkaraa ja yritimme piristää hänen päiväänsä parhaamme mukaan. Mikä oli myynnin saldo, siitä ei ole tietoa. 

Sunnuntai on sitten suuren jännityksen päivä. Ainakin ehdokkaille. Takana on hirmuinen määrä vaalityötä, matkustamista, keskusteluja ja markkinointia. Väistämätön totuus on, että Suomessa vain 200 onnistuu saamaan itselleen työpaikan eduskunnasta. Lopulle ehdokkaille jää vain ”haavoja nuoltavaksi”.  

Toivotan kaikille hyville kollegoille onnea ja menestystä. Vain kansa on oikeassa.

Sotaorvon kirje

 

 

Tämän kirjeen lähetti minulle nimettömänä pysyttelevä sotaorpo tiistaina 13.3. Esitän sen tässä lyhentämättömänä: 

Eräs sotaveteraani kirjoitti otsikolla ”veteraanit unohdettu jälleen kerran vaalikampanjoissa”. Hyvä, että veteraanit pitävät asiansa esillä, vaikka viimeistään nyt olisi aika muistaa myös sotaorpoja. 

Veteraanit tulivat rintamalta hoitamaan perheitään ja rakentamaan talojaan. Sotalesken ja sotaorvon luokse ei tullut kukaan. Sodan jälkeen sotaleski oli toisen luokan kansalainen ja sotaorpoja pidettiin muun muassa maalaistaloissa työvoimana. Lisäksi jotkut veteraanit puhuvat itsestään ”maamme vapauttajina” ja unohtavat toisinaan mainita kaatuneet sotilaat, joiden kanssa työ tehtiin. 

Kaatunut sotilas on antanut Suomelle vielä suuremman uhrin kuin yksikään hengissä selvinnyt sotaveteraani koskaan. Kaatuneen sotilaan lapsi on isänsä biologinen jatke. Isän rintamatunnuksen perusteella myös sotaorvoilla olisi oikeus saada vähintäänkin kaikki ne samat edut, joita kotirintamallakin olleet tänä päivänä saavat. 

Toivottavasti seuraava hallitus ottaa esille Suomen valtion sotaorvot.

Eriarvoisuutta

 

 

Usein on ihmetelty, miksi Tyrnävällä kasvaa Suomen parhaat perunat. Syy näyttää olevan ilmastossa. Eilinen vierailu todisti, että pelloilla ja maanteillä oli huomattavasti vähemmän lunta kuin ympäristökunnissa. Tyrnävällä väitetään olevan aivan poikkeuksellinen ilmasto pohjalaisiin olosuhteisiin nähden. Pakko kai se on uskoa.  

Koululaisia oli liikkeellä runsaasti ja niinpä puhe kiertyikin opiskeluun. Eri alojen opiskelijoiden määrää ja sisältöä on kehitettävä siten, että ne paremmin vastaavat työelämän haasteisiin. Koululaisilla tuntui uran valinta olevan vielä sumun peitossa, mutta haluja eteenpäin on olemassa. Opintorahan korottamiseen on paineita, sillä opintojen nopea läpivieminen on jokaisen opiskelijan toiveena. Jälleen kerran törmättiin siihen, että eriarvoisuus vauraampien Etelä-Suomen rintamaiden kanssa on huomattava. Pohjoissuomalaiselle opiskelijalle asianmukainen opintoraha on merkittävä apu. 

Muhoksella oli vilkasta. Ihmiset ovat selkeästi oppineet, että vaalikiertueen osuessa kohdalle tarjolla on paitsi hengen myös ruumiin ravintoa. Mehulla kävi moni jo äänioikeutensa käyttänyt persoona. Pääosa jututettavista oli ikäihmisiä ja niinpä keskustelut kaartuivat terveydenhuollon ja vanhustenhoidon asioihin. Yhteistuumin päädyttiin siihen, että resurssin on kohdennettava sinne, missä varsinainen hoitotyö tehdään. Uupumuksen rajamailla työskentelevien omaishoitajien asemaa on korjattava. Meillä kaikilla on yhteinen velvollisuus huolehtia vanhuksista, sairaista ja vammaisista.

Luistaako suksi?

 

 

Karjalan kulttuuriministeriön virallinen valtuuskunta toivotti meille hyvää vaalimenestystä Taivalkoskella perjantaina. Lääninhallituksen kulttuuriosaston vieraana Oulun lääniä kierrellyt venäläisryhmä saapui Jalavan kaupan edessä tervehtimään meitä ja nauttimaan kuumaa mehua seurustelun merkeissä. Meillä oli mukava varttituntinen lumisateen keskellä. Perjantaina Koillismaata koetteli hirmuinen lumimyräkkä, joka oli alkanut jo yöllä. Tiet olivat aina iltaan saakka julmetussa kunnossa. 

Pudasjärvellä, Taivalkoskella ja Kuusamossa asukkailla on sama huoli eli murhe työpaikoista. Työllisyyden takaamiseksi ja uusien työpaikkojen saamiseksi on valtiovallan nyt tehtävä kaikkensa. Tämä on erityisen tärkeää alueemme hyvinvoinnin ja tulevaisuuden takia. Kaikki ne verotuksen ja lainsäädännön keinoin tehtävät toimenpiteet, jotka alentavat työllistämisen kynnystä, on ennakkoluulottomasti otettava käyttöön. Ja varsinkin nuorten syrjäytymistä työmarkkinoilta on kaikin keinoin vältettävä. Koillismaa ja koko Oulun lääni tarvitsevat uutta yritysvoimaa. 

Lauantai menikin Oulussa Rotuaarilla ja Stockmannin yläkerrassa kansalaisten kanssa jutellessa. Pieniä väittelyjäkin saatiin aikaiseksi, mutta pääosin hyvässä hengessä. Jyrki Katainen vieraili illansuussa ja samalla oli aikaa vaihtaa kuulumisia myös muiden ehdokkaidemme kanssa. Yhteishenki on erinomainen eikä keskustalaislehden povaamasta kipinöinnistä näkynyt jälkeäkään. Kokoomuksella on Oulun vaalipiirissä loistava ehdokasjoukko. 

Sunnuntaina vierailimme Virpiniemessä, missä teimme löydön. Urheiluopiston vieressä oleva Virpihovi on loistava paikka pitää melkein millaisia kokouksia ja juhlia tahansa.  Virpihovista löytyy oma rauha, hyvät tilat ja leppoisa, ystävällinen palvelu. Suosittelen. Ja löytyihän alueelta mittava määrä asiakkaitakin. Sunnuntai kului leppoisissa keskusteluissa hiihtäjien ja pulkkamäkisten kanssa. Väittipä joku, että ”sukuvika on, jos suksi ei luista”. Ensi sunnuntaina sitten nähdään luistiko suksi näissä vaaleissa.

Hyvää naistenpäivää

 

 

Vaalipaneeli Riikka Moilanen-Savolaisen ja Matti Ahteen kanssa meni eilen illalla hyvässä ja lämpimässä hengessä. Mitään isompaa kinaa emme saaneet aikaan. Siitä olin iloinen, että Kahvila Saara oli tilaisuuteen varatulta osin täyskansoitettu. Ihmiset vaikuttivat kiinnostuneilta ja keskustelua virisi juuri sopivasti. Mielipide- ja katsantokantaeroja meillä kolmella ehdokkaalla selvästi on, mutta niin pitääkin. Kahvila todettiin muuten miellyttäväksi ja sopivaksi paikaksi lämminhenkisten tilaisuuksien järjestämiseen. Jos ette ole paikassa vielä käyneet, niin piipahtakaapa vaikka kahvilla. Saara löytyy Oulun kaupungintalon kupeesta Asemakadun kulmasta. 

Ilta jatkui tv:n vaalikeskustelua seuratessa. Puheenjohtajamme Jyrki Katainen pärjäsi muuten hyvin, mutta ehkä hän voisi hieman yksinkertaistaa puheparsiaan. Nyt jotkut vastaukset venyivät liian pitkiksi ja monimutkaiseksi ymmärtää. Jyrkille saataisi päteä vanha journalistin neuvo, joka opastaa kirjoittamaan jutut niin yksikertaisesti, että jopa kirjoittajaa tyhmempikin ihminen sen ymmärtää.  No Kataisen puolustukseksi sanottakoon, etteivät ne muutkaan asioita osanneet yksinkertaistaa, päinvastoin. Muutamien puoluejohtajien olemuksesta paistoi jo vaaliväsymys, eikä parasta latausta löytynyt. Tässä Katainen pärjäsi hyvin ja kaikkiaan voin ainakin henkilökohtaisesti onnitella Jyrkiä hyvästä suorituksesta. 

Tänään on naistenpäivä. Parhaat onnittelut teille kaikille, jotka olette syntyneet naisiksi. Suomessa se on huomattava asia, jonka kunniaksi me kaikki miehet ostamme naisellemme ruusuja, suklaata ja kultakoruja, kelloja, autoja ja hajuvesiä. Viemme puolisomme ulos syömään ja poksautamme illalla samppanjapullon auki kynttilän valossa.  

Miestenpäivää odotellessa: Hyvää naistenpäivää!

Kuin kotona

 

 

Ennakkoäänestys alkaa tänään. Äänestyspaikat löytyvät keskusvaalilautakunnan äänestäjälle lähettämästä sinikuorisesta kirjeestä. Pääsääntöisesti voisi sanoa, että postitoimipaikat ja suurimmat marketit ovat paikkoja, joissa voi äänensä antaa. Sen voi tehdä muuallakin kuin omalla asuinpaikkakunnalla. Tarvitaan vain kuvallinen henkilöllisyystodistus ja oikea ehdokas, jolle äänensä ja luottamuksensa suo. 

Olin eilen paitsi Rotuaarilla myös Lumijoella ja Limingassa. Kuntapuolella olo oli kuin ”kottiinsa ois tullu”. Lumijoella tuli poikasena vietettyä monia kesiä ja aika useassa talossakin vierailtua. Sen aikaisen pikkumiehen oppaana toimivat paikalliset serkkupojat. Paavo Meskuksen aikoihin taisi tulla liityttyä jopa Lumijoen Lumiukkoihin. Asiasta en tosin ole aivan varma, mutta kuoppaisella urheilukentällä otettiin monesti mittaa kavereista.  Osa alkuperäisasukkaista tuntui muistavan minut vieläkin. Vaaliesitteitä jakanut ystäväni kertoi ohi potkutelleen varttuneemman naishenkilön todenneen, että ”Kyllä minä Jorman muistan jo vuosien takaa”.  

Lumijokea kannattaa mainostaa vielä sen verran, että käykääpäs maistamassa Lämsän perheen etanafarmilla maailman parasta etanapannua. 

Enpä juuri ehtinyt Limingassa autosta nousta, kun tapasin ensimmäisen sukulaiseni. Serkkuni tytärtä en ollut tavannut kuin hänen ollessa ”palopostin” korkuinen. Seuraava tuttavani kertoi kuinka vaikeaa on saada ravihevosen ajokortti. Ja sehän on paljon vaikeampaa kuin auton ajokortin saaminen. Tuttuja jututettavia kertyi puolentoista tunnin aikana melkoinen määrä. Kävipä Suomen ensimmäinen tangokuningatarkin näyttämässä ympäröivän rappion merkkejä. Arja Sipolan autosta oli viety lisävalot.  

Limingassa näkee kuinka vauraus ja kasvuvauhti ovat kunnassa etunojassa. Uusi kunnanjohtaja panostaa kuulemma yritystoiminnan tukemiseen ja se on todella hieno uutinen. Vain yritystoiminnalla luodaan uusia työpaikkoja.   

Lopuksi Teijolle terveisiä Liminkaan: Koitahan parantua ja hoida vatsan desinfiointi kunnolla. Isänmaa tarvitsee sinua.

Asiat asioina

 

 

Ennakkoäänestys alkaa siis huomenna. Huomisaamun lehdet ovat varmasti täynnä vaali-ilmoituksia ja tv paahtaa tänään jokaisen sieltä aikaa ostaneen mainoksia. Vaalikuume nousee korkeimmilleen. Sen huomaa myös kansalaisten keskuudessa. Esimerkiksi Oulun Rotuaari on elänyt viime päivinä aktiivisena vaalitorina. Joku totesikin eilen osuvasti, että vaaleihin asti säästyy ruokamenoista. Puolueiden tarjoiluilla elää jos ei paljoa vaadi. 

Useat ehdokkaat kiertävät edelleen maakuntaa kovalla vauhdilla. Eilen saimme lukea lehdestä ikävän onnettomuusuutisen, jossa kerrottiin tamperelaisen kansanedustajan siis –ehdokkaan Kimmo Sasin loukkaantuneen autokolarissa. Jo todennäköisyyslaskelmien mukaan oli jollekin ehdokkaalle pakko sattua jotain liikenteessä. Suurin osa ehdokkaista kiertää omaa äänestysaluettaan hyvin aktiivisesti. Kilometrejä kertyy valtavasti ja välillä väsykin painaa. Toivottavasti tämä puolentoista viikon loppukiri menee ilman ikäviä uutisia. 

Omasta tv-mainonnasta on tullut kahdenkin sorttista palautetta. Joidenkin mielestä se on hyvä ja puhutteleva, toisten taas huono, koska ehdokas on ruma, valju ja totinen. Mainosspotteja tehtäessä lähdettiin eri linjalta kuin ehkä suurin osa muista ehdokkaista. Emme kauppaa hyvin pukeutunutta ihmistä vaan asiaa dokumenttipohjalta. Teemat, joita mainonta käsittelee ovat meille tärkeitä, niistä ei voi irvailla eikä niille voi virnistellä. Siksipä puhuva pää on varsin vakava ja asioita pohtiva. Ja minkäs ihminen ulkonäölleen mahtaa. Tulkaa katsomaan livenä, kiertuekalenteri löytyy näiltä sivuilta. Asioista en anna periksi.

Kuriton järjestys

 

 

Olihan vilkas viikonloppu. Lauantaina olimme vaalipäällikön kanssa liikkeellä Oulun ympäristössä. Aloitimme kauppakeskus Kapteenista Oulunsalosta ja jatkoin puolen päivän jälkeen Hailuotoon. Saarella oli vastassa innokas joukko, joka oli varautunut monitahoisiin keskusteluihin. Varsin selväksi tuli, että hailuotolaiset eivät ole ihastuneita valtion suunnitelmiin korvata lauttaliikenne pengertiellä. Ratkaisu vie heidän mielestään ojasta allikkoon jo rahallisestikin. Sitä paitsi hailuotolaiset haluavat olla saarelaisia. Ja sillä selvä. On syytä kunnioittaa asukkaiden tahtoa. 

Kempeleen Zeppeliinissä tapasin oikein mukavan rouvajoukon, joka halusi kuulla mielipiteitä monista arkipäivän asioista ja niiden mahdollisista korjauksista. Sovimme, että lähetän heille eduskunnasta ainakin kortin, ellei muuta mukavaa satu löytymään. Kempeleen kauppakeskuksessa huomasi hiihtolomakauden olevan menossa. Aika monelta ihmiseltä kuuli, että ehdokas oli jo valittu, mutta eri vaalipiiristä. Tämä todisti sen, että Zeppelin on suosittu pysähdyspaikka etelän turistille hänen ollessa matkalla Lappiin tai sieltä takaisin. 

SAK perui tv-mainoksensa ennen kuin sitä oli edes ehditty suurelle yleisölle näyttää. Vahinko. Olisi ollut mielenkiintoista katsoa mikä sen vaikutus olisi loppujen lopuksi ollut. Ei kestänyt edes Suomen suurimman ammattijärjestön kantti mahtavan median edessä. Julkisuuden painostus ajoi SAK:n tekemään ratkaisunsa. Neljäs maailmanmahti näytti voimansa, kun sen tukijaksi ilmoittautuivat lopulta jopa SAK:n lähellä paistattelevat poliitikot. Ja taipuihan siinä lopulta Heinäluomakin. 

Milloinkahan Ouluun saadaan kuri ja järjestys? Oli karmeaa lukea jälleen tapahtuneesta 17-vuotiaan tytön raiskauksesta. On uskomatonta, että moiset sankarit saavat vapaasti mellastaa kaduilla ja puistoissa. Suomalaisessa sosiaalitanttojen luomassa lintukodossa voi näemmä harrastaa haureutta porukalla ilman, että olisi pelkoakaan kiinnijäämisestä. Poliisille on saatava heti lisää voimavaroja yleisen turvallisuuden parantamiseksi. Rangaistuksia tulee koventaa tämäntyyppisissä rikoksissa. Paitsi että tässä pitää naisten pelätä kotimatkojaan, pelottavaa on myös kostokierteen kyteminen. Suomalaisten peruskunnioitus naisen koskemattomuuteen on selviö, eikä se jousta maahanmuuttajien kohdalla. Yleisen katurauhan kannalta toivottavasti poliisi saa tekijät pikapikaa vastuuseen ja ymmärtämättömien tahojen kurittomuuden järjestykseen. 

Joka tuutista

 

 

Puoluejohtajien haastattelut alkavat vaikuttaa kosintapuheilta. Joku alkaa demareita, toinen taas keskustaa, kolmas alkaa vaikka ketä ja vihreille kelpaa mikä vaan kunhan hallituspaikka aukeaa. Näitä vonkuumarkkinoita on saatu seurata joka neljäs vuosi. Sitä vaan ihmettelee joka kerta, ettei hallitusohjelmalla ole mitään merkitystä. Ja senhän pitäisi olla kaiken perusta. 

Puoluejohtajia viedään nyt pitkin maata kuin keikkamuusikkoa juhannuksena. Lausuntoautomaatteina toimiessa suusta tulee välillä sammakoitakin. Ehdin eilen katsoa pikku pätkän Nelosen vaalitenttiä, missä Lenita Airisto uteli Eero Heinäluomalta kommenttia SAK:n vaalimainoksesta. Vastausta hän ei saanut, koska mikä tahansa vastaus olisi ollut väärä. Siitähän ei mihinkään päästä, etteikö SAK luistele kummallisella jäällä. Nyt mainonta ei kehota äänestämään vaan eriarvostamaan. Lenitan kysymys oli hyvä ainakin siinä mielessä, että vastatessaan Heinäluomalle olisi jäänyt selittelemistä asiassa vielä vaalien jälkeenkin. 

Puolueet ovat nyt ampumassa täydeltä laidalta. Kaksi viikkoa vaaleihin ja kampanjat hakkaavat täysillä. Lyhyt kampanja jättää markkinoinnille tilaa vaikuttaa. Ja väitänpä että se vie potin, joka tämän alueen parhaiten hallitsee. Yhtenä markkinointikeinona ovat tv-keskustelut, joista viimeisen viikon otatuksilla on varsinainen merkitys. Mediamainonnalla on yhtä suuri osuus. Varautukaa siihen, että vaalimainoksia näkyy ja kuuluu nyt joka tuutista.