Puoluejohtajien haastattelut alkavat vaikuttaa kosintapuheilta. Joku alkaa demareita, toinen taas keskustaa, kolmas alkaa vaikka ketä ja vihreille kelpaa mikä vaan kunhan hallituspaikka aukeaa. Näitä vonkuumarkkinoita on saatu seurata joka neljäs vuosi. Sitä vaan ihmettelee joka kerta, ettei hallitusohjelmalla ole mitään merkitystä. Ja senhän pitäisi olla kaiken perusta.
Puoluejohtajia viedään nyt pitkin maata kuin keikkamuusikkoa juhannuksena. Lausuntoautomaatteina toimiessa suusta tulee välillä sammakoitakin. Ehdin eilen katsoa pikku pätkän Nelosen vaalitenttiä, missä Lenita Airisto uteli Eero Heinäluomalta kommenttia SAK:n vaalimainoksesta. Vastausta hän ei saanut, koska mikä tahansa vastaus olisi ollut väärä. Siitähän ei mihinkään päästä, etteikö SAK luistele kummallisella jäällä. Nyt mainonta ei kehota äänestämään vaan eriarvostamaan. Lenitan kysymys oli hyvä ainakin siinä mielessä, että vastatessaan Heinäluomalle olisi jäänyt selittelemistä asiassa vielä vaalien jälkeenkin.
Puolueet ovat nyt ampumassa täydeltä laidalta. Kaksi viikkoa vaaleihin ja kampanjat hakkaavat täysillä. Lyhyt kampanja jättää markkinoinnille tilaa vaikuttaa. Ja väitänpä että se vie potin, joka tämän alueen parhaiten hallitsee. Yhtenä markkinointikeinona ovat tv-keskustelut, joista viimeisen viikon otatuksilla on varsinainen merkitys. Mediamainonnalla on yhtä suuri osuus. Varautukaa siihen, että vaalimainoksia näkyy ja kuuluu nyt joka tuutista.
