Nyt ollaan todellisella loppusuoralla. Vaalipäivän läheisyys näkyy jo kansalaistenkin puolella. Jos tähän saakka on menty hiljaa kiihdyttäen, niin nyt vauhti on ”tapissa”. Ehdokkaat säntäävät paikasta toiseen imuroimassa viimeisiäkin ääniä ja jo äänestäneet nautiskelevat tilanteesta silminnähden.
Haukiputaalla keskiviikkona opin arvostamaan kiertävän torikauppiaan elämää. Vaalimakkaroita lämmitellessä vieressä vaatekojua pitänyt rouva purki myymälänsä ja valmistautui siirtymään seuraavaan markkinakuntaan. Tavaraa oli ensinnäkin niin paljon, että meikäläinen ei olisi ikinä saanut niitä mahtumaan käytettävissä olevaan pakettiautoon. Rouva purki itse yksinään koko telttarakennelmansa ja sai vielä senkin mahtumaan autonsa kyytiin. Ja mikä parasta, hän oli sen aamulla kasannut paikoilleen. Yksin.
Jos haluatte nähdä yrittäjän arkea, kannattaa käydä vaikkapa katsomassa, kuinka markkinapaikka pannaan pystyyn ja kauppaa tehdään. Väitänpä, että Haukiputaalla ollut hämäläisrouva ottaa elantonsa tavalla, johon ei monesta ole. Ei ole eikä viitsi. Tarjosimme rouvalle makkaraa ja yritimme piristää hänen päiväänsä parhaamme mukaan. Mikä oli myynnin saldo, siitä ei ole tietoa.
Sunnuntai on sitten suuren jännityksen päivä. Ainakin ehdokkaille. Takana on hirmuinen määrä vaalityötä, matkustamista, keskusteluja ja markkinointia. Väistämätön totuus on, että Suomessa vain 200 onnistuu saamaan itselleen työpaikan eduskunnasta. Lopulle ehdokkaille jää vain ”haavoja nuoltavaksi”.
Toivotan kaikille hyville kollegoille onnea ja menestystä. Vain kansa on oikeassa.
