Jäitä hattuun

 

 

Hyvin alkoi tämäkin päivä. Suomen naishiihtojoukkue voitti Sapporossa viestikultaa. Ja miten tuo voitto rakennettiin, siinä oli tonneittain suomalaista naisenergiaa. Parhaat onnittelut, upeat naiset! Olihan mukana yksi meidänkin alueemme huippuhiihtäjä. Riitta-Liisa Roposelle tulee tässä erityisonnittelut. 

Keskustelimme eilen pari tuntia insinööriporukassa. Oulun Insinööreillä on varsin komeat ja asialliset yhdistystilat Hietasaaressa. Tunnelma oli leppoisa ja keskustelu kumpuilevaa. Insinööriporukkaa kiinnosti luonnollisesti työmarkkinoiden tilanne ja tulevaisuus, verotus, koulutusasiat ja perintöveron kohtalo. Mukana ollut vasureiden Unto Valpas totesi asiallisesti session päätyttyä, että ei käynytkään niin kuin hän luuli. Emme nimittäin olleet läheskään kaikista asioista eri mieltä. Mukava mies tämä raahelainen insinööri ja valpas. 

Televisio tuntui hehkuttavan pohjalaisten suuria vaalibudjetteja. Valitettavasti ehdin nähdä vain pätkän ohjelmasta. Syvällä rintaäänellä voin todeta, että vaaliehdokkuus nielee yhä enemmän ja enemmän rahaa. Mainonta ja markkinointi on kallista ja menoreikiä on useita.  

Ehdokkaiden keskuudessa aletaan nyt elää niitä päiviä, joissa pään kylmyys on koetuksella. Rahat on käytetty ja nyt huomataan, että naapuri on keksinyt jotain loistavaa. Alkaa kiihkeä mietintä, miten tehdä tuo sama juttu. Valitettavan usein askel hakeutuu pankinjohtajan pakeille lisälainan merkeissä. Lainojen maksaminen vaalien jälkeen on keljumaista hommaa, joten kannattaa miettiä ennen kuin höyrähtää. Eikä pankinjohtajallakaan ole kuin yksi ääni.

Äänestäjällä kortit

 

 

Vaalikuume paranee. Ehdokkaiden tv-mainonta on alkanut lisääntyä ja lehdistö tekee tutkimuksia ja gallupeja aiheesta kuin aiheesta. Puoluejohtajien kanssa keskustellessa huomaa, että lehdistöllä tuntuu olevan oma priorisointinsa. Iltapäivälehdet korostavat pääministerivaaleja. Ja siitähän ei ole kysymys. Tai sitten on. 

Keskustan pääministeri on Matti Vanhanen, mikäli puolue saa vaaleissa suurimman potin. Tämä on lähes varmaa. Demareiden tilanne taitaa olla auki, sillä Erkki Tuomiojan suursaalis Helsingissä asettaisi Eero Heinäluoman vaikeaan välikäteen. Kokoomuksessa halutaan käydä vaalit ensin ja keskustella henkilöistä sen jälkeen. Kun Jyrki Katainen huudettiin Joensuun puoluekokouksessa kesällä pääministeriehdokkaaksi, ei Sauli Niinistö ollut vielä edes ilmoittanut ehdokkuudestaan eduskuntavaaleissa. Kokoomuksessa on aina kunnioitettu vaalitulosta ja niin tehdään nytkin. Jos niin käy, että Kokoomuksella on mahdollisuuksia pääministerin paikkaan, niin henkilöstä päätetään vasta siinä tilanteessa. 

Pääministerikysymykseen liittyy tietysti hallituskoalitio. Keskusta-demareiden ”punamulta” näyttää tutkimuksissa olevan vahvoilla, mutta yllättävän suuri kannatus on myös ns. sateenkaarihallituspohjalla. Tässä asiassa mennään varmasti siten, että vaalien tulosta kunnioitetaan. Olipa kansalaisten arvio tällä hetkellä mikä tahansa. Pelikortit ovat äänestäjien käsissä. 

Keskustelut ja tutkimukset niin pääministerin henkilöstä kuin hallituspohjastakin ovat mitä mainiointa viihdettä, jolla toivottavasti saadaan nostettua kansalaisten äänestysintoa. Muuta merkitystä niillä ei tässä vaiheessa ole. 

Ratkaisut tehdään vaalien jälkeen ja riippuvuus syntyy hallitusohjelman myötä. Myös henkilöille.

Korttipeliä

 

 

Kuten jo eilen tuli todettua, ovat viime viikot kuluneet maakuntaa kiertäessä. Vastaanotto on ollut hyvin positiivinen ja täytyy sanoa, että ajat ovat muuttuneet. Vielä 1990-luvulla saatettiin kokoomuslaisen ehdokkaan vaaliauto ”savustaa” paikkakunnan torin reunasta ilmoituksella: ”tämä on XXX:n äänestysaluetta, jatkakaahan matkaa”. Tällaista ei enää onneksi ole, vaan ihmiset ovat uteliaita tietämään, mitä Kokoomus voisi heille tarjota. 

Toki kaikki kyräily ei ole poistunut. Oulaisissa kanssamme kuumaa mehua maistellut rouva oli varttitunnin ”praataamisen” jälkeen kovin huolestunut. Naapurit olivat kuulemma pitäneet silmällä ja hän veikkasi joutuvansa kuulusteluun, miksi hän niin kauan kokoomuslaisten kanssa seurustelee. Aikooko peräti äänestää?  

Kokoomusehdokkaan äänestäminen vaatii joskus jopa siviilirohkeutta. Presidentinvaalit ja Sauli Niinistö alensivat kynnystä, mutta vanhat asenteet vaivaavat vielä. Olen niin maakunnassa kuin kaupungeissakin yrittänyt valaista niitä ihmisiä, joiden huolenaiheet ovat liittyneet arkipäivän asioihin, että Kokoomus on ainoa tie muutokseen. Niin kuin onkin. Kaikki tiedostavat sen, että jos ”punamulta” jatkaa hallituksessa, mikään ei muutu. Vain ja ainoastaan Kokoomuksella on voimaa saada aikaan muutosta, mutta se vaatii hallituspuolueen asemaa. Hallituspuolueeksi tulemiseen tarvitaan vähintään kakkostila näissä vaaleissa.  

Näin vaalien alla on mukava, että ”etelän varikset” pyrähtävät täällä pohjoisessa. Eilen oli vuorossa Ben Zyskowicz. Benin loistelias ura kansanedustajana on alkanut vuonna 1981 ja jatkuu edelleen. Mainiona kauppamiehenä tunnettu Ben on aina osannut myydä itseään äänestäjille. Enpä juuri voinut pidätellä hymyäni, kun mies jakoi Kahvila Korvassa omia korttejaan teemalla: ”sullahan on kavereita Helsingissä, voisitko lähettää hänelle tämän kortin”. ”Zysse” on loistava persoona, jonka takaa löytyy piinkova pelimies. Uskokaa pois.

Paremmille asteille

 

 

Viime viikko oli tosi mielenkiintoinen. Kahvilassamme Stockmannin 4. kerroksessa on käynyt ihmisiä tasaiseen tahtiin. Keskustelut ovat olleet haastavia ja palaute kannustavaa. Oman kahvilan avaaminen mietitytti ensi alkuun, mutta ehkäpä säistä johtuen sisätila on osoittautunut onnistuneeksi. On puhuttu työpaikoista, yrittämisestä, terveydenhuollosta ja vanhustenhoidosta. On sivuttu verotusta ja liikenneväyliä, siunailtu rappion merkkejä. On ollut lämmintä ja mukavaa. 

Sauli Niinistö vieraili tiistaina. Presidentinvaaleista tarttunut Sauli-buumi näytti olevan edelleen voimissaan. Tuulisella paukkupakkasella Rotuaarilla esiintynyt Niinistö ei turhia valitellut. Olihan parisataapäinen kuulijakuntakin samoissa olosuhteissa. Sen verran ”etelän mies” oli kuitenkin ehtinyt jäähtyä, että Kärppä-pelissä ensi erän alkuminuutit menivät ulsteri niskassa.  

Niinistöstä sai vaikutuksen, että hän on tulossa takaisin suomalaiseen politiikkaan vauhdilla ja innolla. Kun isänmaa kutsuu poikaansa, on siihen syytä vastata. Voisin veikata, että vaalien jälkeen Niinistö ei tule kieltäytymään vaikeimmistakaan haasteista. Ei sovi miehen asenteeseen. 

Torstaina olimme Suvi Lindenin kanssa Haukiputaan Kokoomuksen vaalitentissä. Suurkiitos haukiputaalaisille. Oli tosi mukava parituntinen ystävällisten ihmisten kanssa lämminhenkisessä perhekahvilassa. Jos liikutte Haukiputaalla käykääpä kahvilla Revontie 3:ssa.  

Perjantaina tapasimme nyt paikastaan luopuvan kansanedustajan Esko Kurvisen kanssa yrittäjiä ja puoluejohtaja Jyrki Kataisen myötä juhlayleisöä Onnelassa. Innokkaana metsästäjänä tunnettu Katainen on onneksi hankkinut hyvän fyysisen pohjakunnon vaeltelemalla riistan perässä, sillä Suomen kiertäminen Jyrkin tyylillä vie heikommalta mieheltä voimat. Katainen piti kannustavan ja innostavan puheen, hymyili ja hurmasi paikalla olleet naiset. Tällä asenteella Kokoomus on nousukiidossa. 

Rotuaari näytti lauantaina tapansa. Viimainen tuuli teki vaalikarkeloiden avajaisista hyytävän tapahtuman. Vaalit voisi siirtää kesäkauteen. Olisi kaikilla mukavampaa ja äänestysprosenttikin paremmilla asteilla.  

Kieltäytyjän kohtalo

 

 

 

Huomasin aamulla sanomalehti Kalevassa nimeni ”kissan korkuisilla” kirjaimilla. Olin päässyt otsikkoon sillä, etten liittynyt Vasemmistoliiton ehdokkaan Risto Kalliorinteen masinoimaan ”ykköshaastajat” konklaaviin. Koko juttu on sinällään koominen, sillä kieltäydyin mukaantulosta jo pari kuukautta sitten, kun tuo nelikko aloitti asian suunnittelun. Nimeni pyörittely ”ykköshaastajien” ympärillä on ollut tarkoitushakuista. Muuten en voi ymmärtää sitä, että tiistain 6.2.2007 Forum24 lehdessä minut oli mainittu ”haastajien” vaalipaneelin osanottajana. 

En halunnut leimautua ”ykköshaastajaksi” monestakaan syystä. Ensinnäkin eduskuntavaaliehdokkaiden luokittelu eri kasteihin on epäreilua. ”Ykköshaastajat” ovat nyt luokitelleet ehdokkaat kolmeen sarjatasoon. Urheilutermejä käyttäen kansanedustajat ovat mestaruussarjaa, ”ykköshaastajat” suomisarjaa ja muut maakuntasarjaa.  

En voi hyväksyä tällaista ajattelutapaa.  

Jokaista ehdokasta on kunnioitettava tasa-arvoisena. Ainakin Kokoomuksen Oulun vaalipiirin ehdokkaat ovat menossa vaaleihin yhteisrintamana keräämään puolueelleen mahdollisimman hyvää vaalitulosta. Pohjois-Pohjanmaan Kokoomuspiirin puheenjohtajana en voi luokitella ehdokkaitamme parempiin ja huonompiin. Olen ylpeä hyvästä ehdokasjoukostamme ja kunnioitan heitä suuresti jo siitäkin syystä, että he uhraavat suunnattomasti aikaansa ja rahojaan yhteisen asian eteen. Jokainen heistä tietää, että vain kolme tai neljä heistä saa valtakirjan Arkadianmäelle. Olen piirin toiminnanjohtajan Nina Paloheimon Kalevan lausunnon kanssa täsmälleen samaa mieltä: ”Meillä on 18 tähtiehdokasta”. 

Toisaalta en ymmärtänyt sitäkään miksi minun olisi pitänyt leimautua johonkin muuhun joukkokuntaan. Olen Kokoomuksen ehdokkaana näissä vaaleissa ja yritän tehdä parhaani kerätäkseni mahdollisimman hyvää menestystä juuri Kokoomukselle. En neljän muun puolueen ehdokkaille. Hyvät ystäväni Risto, Tuija, Mirja ja Satu: tämä ei ole henkilökohtaista. Tämä on asiapohjaista. 

Oli mielenkiintoista, että minua painostettiin vielä pari viikkoa sitten mukaan argumentilla, että tällä kuviolla olisi saatavilla hyvin julkisuutta. Valitettavasti minulla on elämässäni muitakin arvoja kuin vain julkisuudenkipeys. No, oikeassa olitte. Julkisuutta tuli. Asiaa ei niinkään. 

Ja vielä hyväksi lopuksi. Luulin antaneeni kieltävän vastaukseni ”ykköshaastajien” kosintaan tarpeeksi ajoissa. Heillä oli reilusti mahdollisuuksia pyytää mukaan jotain muuta kokoomuslaista ehdokasta. Miten he ovat menetelleet ja millaisia vastauksia saaneet, siitä minulla ei ole tietoa.

Poristaan reilusti

 

 

Maakuntamatkailu vie lähes kaiken kampanjointiajan juuri nyt. Isänmaan värinen kampanjakärrymme osallistuu ansiokkaasti ajan merkkeihin. Joku sanoi osuvasti Vaalan keskustassa, että ”näyttää taas olevan teipattujen matkailuautojen aika”.   

Aloitimme kiertueen perjantaina Utajärveltä ja jatkoimme Vaalaan. Vaalassa meillä oli erittäin hyvä vastaanotto. Kuuntelimme nipistelevässä pakkassäässä kymmeniä iloisia ja mukavia, mutta huolestuneita vaalalaisia. Pääsääntöinen murhe on työllisyys ja nuorten koulutus. Läänimme kuntien työllisyystilanne on huono ja tulevan hallituksen on vihdoinkin keinolla millä hyvänsä keskityttävä ratkaisemaan pohjoisen Suomen työllisyyskysymyksiä. Nykyisen tiedonsiirron ja –välityksen aikana uusien työpaikkojen perustaminen tai jo olemassa olevien siirtäminen alueellemme ei voi olla ylivoimaista. Sama koskee koulutuskysymyksiä. Ammatillisia koulutuspaikkoja voidaan varmasti kasvattaa, jos tahtoa ja suunnittelukykyä riittää. Kuntien asukaspako on saatava pysähtymään. 

Pakkanen ei paljon hellittänyt seuraavana aamuna, kun Reisjärven kautta kurvasimme Sieviin. Nyt edessä oli jälleen aktiivinen ja eloisa kunta. Työllisyys on Sievissä hyvällä mallilla, kun teknologiateollisuus on pystynyt pitämään paikkakunnalla pintansa. Oma kunniansa kuuluu neuvottelutaitoiselle kunnanjohtajalle Matti Johanssonille. Matti on hoitanut Sievin työpaikkakysymykset sellaisella teholla, josta moni kunnan tai kaupunginjohtaja voisi ottaa oppia. Sievissä tapasimme myös vasemmistoliiton puheenjohtajan Martti Korhosen, jolla oli oma tilaisuutensa kunnantalolla. Nuoruudenaikainen ystäväni Mara tuntui olevan hyvässä vedossa. Toivotimme toisillemme hyvää menestystä – jos ei muuten niin ainakin henkilökohtaisella tasolla. Korhosen politiikkaan en ota tässä kantaa, mutta ihmisenä Mara on yksi upeimmista. 

Alavieskan kautta Ylivieskaan, missä Kärkkäisen kauppakeskus jaksaa yllättää joka kerta. Parkkipaikat pursusivat autoja ja asiakkaita oli liikkeellä joka ilmansuunnasta. Ylivieska on markkinavoimien myötä saanut uutta ilmaa siipiensä alle. Kaupungista voisi kasvaa menestyvä liike- ja liikennekeskus, kunhan juuri nyt osattaisiin paikkakunnalle antaa sopivaa myötätukea myös valtiovallan taholta. 

Kestilän ja Ylivieskan jälkeen tällä viikolla edessä ovat ainakin Vihanti, Pyhäjoki ja Oulainen. Vaikka kampanja-automme pyrkiikin kulkemaan ennakkosuunnitelmien mukaan, pysähdymme juttelemaan ihmisten kanssa myös matkan varrella. Joten älä ylläty, jos satut tapaamaan meidät mehutarjoilun kanssa ennalta odottamattomassa paikassa. Tule vaan reilusti ”porisemaan”.

Huomisen haasteet.

 

 

Oulun Isänmaallinen Seura ry järjesti viime perjantaina (19.1.) korkeatasoisen seminaarin oululaiselle elinkeinoelämälle. Keskustelujen alustajiksi oli saatu Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen, Hermitage & Co Oy:n toimitusjohtaja Peter Fagernäs ja eläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Matti Vuoria.  

Kaupunginjohtaja Pennasen näkemys tulevaisuudesta perustui Oulun yhä kasvavaan verkottumiseen maailmalla. Hänen mielestään palvelujen kehittyminen muodostuu tärkeäksi osaksi Oulun menestyksen tiellä. Liiketoimintaympäristö, markkinointi ja kansainvälistyminen ovat painopistealueita, joita Oulun täytyy petrata. Pennasen viesti oli selvä: Jollei elinkeinoelämä menesty ei myöskään kaupunki voi hyvin.  

Pankkiirina, suursijoittajana ja Fortumin hallituksen puheenjohtajana tunnetuksi tullut Peter Fagernäs maalaili puolestaan sähkö- ja energiamarkkinoiden tulevaisuutta. Taustatieto ja asiantuntemus paistoivat Fagernäsin alustuksessa. Kannanotto sähkön hinnan määrittelystä ja sen tulevaisuudesta olivat tosi mielenkiintoista kuultavaa. Jos ja kun asiat etenevät, olemme menossa kohti toimivaa eurooppalaista sähkömarkkinaa. Tässä asetelmassa ei ainakaan Suomi tule voittamaan. Järkevämpää olisi pitää edelleen pohjoismaista energiapoolia, jossa hallittavuus on selkeästi helpompaa. Tuotantokapasiteetin lisäämiselle alkaa olla polttava tarve, myös muualla kuin meillä Suomessa. 

KTM:n kansliapäällikkönä, Fortumin hallituksen puheenjohtajana ja nyt Varman toimitusjohtajana työskennellyt Matti Vuoria puolestaan kuuluu huomionarvoisiin suomalaisiin elinkeinoelämän visionäreihin. Huolestuttavaa Vuorian mielestä on se, että maassamme vältellään käsittelemästä vaikeita asioita. Muutoskykyyn keskittyminen ja siihen opetteleminen on meille ainoa tapa kehittyä globaalissa markkinassa. Päätöksenteon kohteet ja rajat muuttuvat koko ajan yksinkertaisesti siksi, että maailmantalouden kasvu keskittyy kehittyville markkinoille. Suomi harmaantuu koulutetumpana ja terveempänä kuin koskaan. Vuoteen 2017 mennessä työmarkkinoilta poistuu noin miljoona työntekijää ja tilalle kasvaa noin 600 000 uutta eli vajetta jää kiistämättömästi. Vuoria näkee suurena vaarana sen, että ellei julkinen sektori opi palkitsemaan hyvistä suorituksista niin yksityinen sektori tyhjentää sen ammatti-ihmisistä. 

Kovia sanoja ja loistavaa oppia niille, jotka olivat paikalla. Onneksi olin.

Pohjoista yhteistyötä.

 

 

Valtakunnassa näyttää kaikki olevan hyvin. Ainakin päätellen siitä, että nykyiset hallituspuolueet ottelevat sanansäilällä toistensa rehellisyydestä. Demarien ”pelko” Keskustan kosiomatkasta Kokoomuksen suuntaan näyttää lähinnä vaalikampanjalta. Moisella pelottelulla saa herkästi julkisuutta. Sympatiasta en olisi niinkään varma. 

Nykyinen hallitus on harrastanut kokoomuslaista politiikkaa. Onhan se hienoa, että puolueemme poliittiset suuntaviivat kelpaavat. Siitä vain eteenpäin samaa höyryä, onpa hallitusvastuussa vaalien jälkeen mikä koalitio tahansa. 

Porvarillinen yhteistyö toimi presidentinvaaleissa hyvin. Näin Keskustan sydänalueella asuvana voin vain nostaa naapureille hattua suoraselkäisestä toiminnasta porvarillisen yhteistyön hyväksi. Jos Pohjois-Pohjanmaa olisi valinnut yksin presidentin, olisi valinta kohdistunut Sauli Niinistöön. 

Tästä on hyvä jatkaa. Kaikki on kuitenkin kiinni äänestäjästä. Kansan ääntä on kuunneltava. Jos ja kun Suomi säilyttää oikeistolaiset kasvonsa on porvarillisella yhteistyöllä oltava oma mahdollisuutensa. Kaikki on kuitenkin kiinni vaalituloksen lisäksi myös hallitusohjelmasta. Olen kaupunginvaltuustotasolla oppinut sen, että paras yhteistyötulos syntyy neuvottelemalla. Mitään vaihtoehtoja ei tule sulkea etukäteen ulos. Niinhän se on yritysmaailmassakin. Jos joku tekee tarjouksen, kannattaa se yleensä katsoa. Sisällöstä riippuu voiko tarjouksen hyväksyä vai ei. Pohjois-Pohjanmaalta kannattaisi tehdä hyvä yhteistyötarjous valittavalle eduskunnalle. Siihen meillä olisi aihetta. Onhan meillä yhteinen intressi. 

Rohkeus ja ennakkoluulottomuus saattaisi poikia paljon hyvää.

Asennemuutoksen korkea aika.

 

 

Kalevan päätoimittaja Risto Uimonen kirjoitti viime vuoden päätteeksi ansiokkaan kolumnin turvallisuushysteriasta. Aihe on ajankohtainen koko Pohjois-Suomen liikenneoloja ajatellen. Myös niille vastakohtaisille olosuhteille, joiden turvallisuutta ja tärkeyttä ei tunnu monikaan ajattelevan. Maakuljetuksia ja liikennettä pidetään itsestäänselvyytenä. 

On varsin selvää, että Uimosen esimerkkinä pitämän lentoliikenteen suurin käyttäjäkunta on elinkeinoelämä. Aktiivinen joukkokunta, joka hakee meille uusia tilauksia, tekemättömiä töitä, perustettavia ja säilytettäviä työpaikkoja tai puolustaa meidän etuamme maailmanlaajuisessa markkinataloudessa. Pääsääntöisesti he ovat ammattimatkustajia, jotka ymmärtävät hyvin omankin turvallisuutensa.  

Päätoimittaja Uimosen esiin ottama turvallisuushysteria alkaa todella muistuttaa turvallisuusterrorismia, jolla on vaaralliset jäljet. Mitä tapahtuu siinä vaiheessa, kun nämä meille tärkeät osaajat kokevat työnsä hoitamisen ylivoimaisen vaikeaksi? Tuntevat itsensä pompottelun kohteeksi ja kyllästyvät riisuuntumaan ja pukeutumaan. Ennen myynti-insinöörille riitti, että hän pukeutui hyvin, nykyään on tärkeämpää pukeutua nopeasti. Kyllästymispisteen savutettuaan ammattimatkustaja haluaa lähemmäs asiakastaan eli tie vie pois pohjoisesta. Tästä taas seuraa, että muuttoilmiö kasvaa silmissä ja menetettyjen työpaikkojen määrä lisääntyy potensseissa. Vain osaava yrityselämä ja kansainvälinen kaupankäynti pystyvät turvaaman alueemme tulevaisuuden – työpaikat ja hyvinvoinnin. Uimosen mainitsemilla askartelusaksilla on suuri symbolinen merkitys. Niillä voi leikata melkoisen aukon Pohjois-Suomen menestykseen.  

Liikenneväylien hyvä kunto on meille elämisen ehto. Aivan kirjaimellisesti. Keskusliikkeiden keskusvarastot sijaitsevat poikkeuksetta Etelä-Suomessa, josta logistiikka hoitaa jakelun alueemme liikkeisiin. Liikenneväylästöt ovat päivä päivältä suuremmassa rasituksessa. Tavaraliikenne on välttämättömyys. Se on suorastaan meidän jokapäiväinen leipämme. Ilman sitä ei ole maitoa, lihaa, makkaroita, vihanneksia, hedelmiä tai varaosia. Ilman tavaraliikennettä meillä ei ole mitään. 

Olen usein miettinyt, kuinka maantieverkosto on yleensäkin Suomeen saatu aikaiseksi. Suomi on aina ollut köyhä maa ja menneinä aikoina se on ollut vielä paljon köyhempi kuin nykyään. Mutta silti köyhimpinä aikoina on rakennettu maanteiden lisäksi myös rautatiet. Nykypäivän vauraassa Suomessa liikenneverkolle ei ole vara tehdä muuta kuin pakolliset peruskorjaukset. Turvallisuushysteria rajoittuu maanteillä nopeusrajoituksiin. Liikenneväylästön kehitystä on jaksettu jarruttaa vuosikymmenet. Valitettavasti rajat ovat lähellä. Paine kehitykseen kasvaa eikä lisää tieliikenne- tai tasoristeysonnettomuuksia kaipaa kukaan. 

Mutta meno jatkuu. Istuvan liikenneministerin mukaan Suomi loppuu Jyväskylään. Loppu ja Lappi ovat eksotiikkaa. Ministerin sattumanvarainen vierailu kotikunnassaan Limingassa liittyneekin enemmän elämysmatkailuun.    

”Hyppäämme junaan”, päättää päätoimittaja Uimonen kolumninsa. Hypättäisiin varmasti, jos matka-aika vaikkapa Helsinkiin olisi siedettävä. Kaksoisraide Oulun ja Seinäjoen välille on saatava pikaisesti ja ylikäytävät rakennettava turvallisiksi. Matkamies ottaa junan mieluusti lentokoneen vaihtoehtona, jos matka-aika saadaan Oulun ja Helsingin välille puristettua noin neljään ja puoleen tuntiin. Pendolinolla se on mahdollista. Kaksoisraiteen avulla myös lisää tavaraliikennettä siirtyisi junien kuljetettavaksi. Hyöty olisi huomattava ja Suomi tasa-arvoisempi. Pohjois-Suomen vetovoima lisääntyisi ja työpaikkojen turvaaminen helpottuisi. Asennemuutoksilla on kiire.

Turvallisuudelle turpiin.

 

 

Joulu lähestyy pikavauhtia. Pikkujoulukausi on jo takana, mutta tuntuu siltä, että poliittisen eliitin pikkujoulut jatkuvat edelleen. Puheet ja parranpärinä ovat sillä tasolla, että joko puuropuheet tai vaalit ovat lähellä. Ehkäpä molemmat. 

Eduskuntavaalikamppailusta tulee Suomen EU puheenjohtajakaudesta johtuen lyhyt mutta kiivas. Hallituspuolueiden johtajat ovat keskittyneet EU edustuksiin eikä vaalitaisto ole vielä päässyt alkuun. Kokoomuksen ei ole kannattanut vielä senkään aloittaa taisteluaan, sehän olisi vaikuttanut varsinaiselta varjonyrkkeilyltä. Kansalaisten kuunteleminen ”Korva-kampanjan” myötä saattaa vielä osoittautua kovastikin hyödylliseksi. Yleinen mielipide ei onneksi piile lehtien yleisöosastoissa. Parempaan lopputulokseen pääsee, kun haastattelee ihmisiä kaduilla ja kahviloissa. 

Kaduilla liikkumisen pitäisi pikkujouluaikaankin kuulua ihmisen perusturvallisuuteen. On kuvottavaa ajatellakaan, mitä senkin miesjoukon mielessä pyöri, joka hyökkäsi viattoman pikkujoulusta palaavan naisen kimppuun Oulussa keskellä kaupunkia raiskaten tajuttomaksi lyödyn uhrinsa. Varsinaisia sankareita. Millaisissa kodeissa ja kulttuureissa tällaisia ihmisiä kasvaa? Jos näiden mieheksi itseään kutsuvan olioiden aivot ovat valahtaneet haaroihin, pitäisi yhteiskunnan puuttua tuohon aivovammaisuuteen kovalla kädellä. Tällaiset persoonat eivät kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan. 

Turvallisuus ei voi olla kiinni valvontakameroiden sijoittamisesta vaan asenteesta. Meillä pitää olla huolta ja kunnioitusta lähimmäistä kohtaan niin paljon, että Oulun yön iljettävyyksiä ei pääse tapahtumaan. On korkea aika aloittaa turvallisuusasioiden pohtiminen. Onko yhteiskunnan tuleva kuva siinä, ettei enää löydy kunnioitusta naiselle, lähimmäiselle, toisen terveydelle tai vaikkapa omaisuudelle? Haasteet on heitettävä jo perusperheen piiriin.  

Kasvatus alkaa kotoa. Yhteiskunta kouluineen vain viilaa sitä. Suomalainen elintapa on hyvin otollinen kunnon kasvatustoiminnalle. Alkaa vain olla viimeisiä aikoja tarttua siihen. 

Suomalaiselle ei viranomainen saa olla se ainoa omainen. Perhearvot on saatava kunniaan. Tällä menolla annetaan turvallisuudelle turpiin. 

Kaikesta huolimatta toivotan Rauhallista Joulua.